Psykologin työstä

Sairauksia, sururyhmiä, menetyksiä, ahdistusta… eikö psykologin työ ole masentavaa?

Ei ole. Pitää hyväksyä, että ihmisen tilanteelle sinänsä ei välttämättä voi tehdä mitään. Jotain on menetetty tai muuttunut. Suru ja luopuminen on käytävä läpi. Psykologin tavoitteena on löytää tähän keinoja ja voimaa, helpottaa oloa, selkeyttää kaaosta ja vahvistaa toivoa ja luottamusta. On hienoa nähdä, kun näin tapahtuu. Ihmisen katse varovasti kirkastuu ja olemus vapautuu.

Eikö niitä asioita mieti vielä kotona?

Kyllä työssä äkkiä oppii, että niin ei voi tehdä.

Meneehän siinä pää sekaisin, kun kaikkea pitää analysoida.

Ei tässä mitään monimutkaista tai salatieteellistä analysointia ole. Yllättävän paljon on ihan logiikkaa: kun sanot noin ja taustalla on tämä kokemus niin eikös ole ihan selvää, että ajattelet juuri noin. Ihminen toimii omien lähtökohtiensa ja kokemuksiensa ohjaamana yleensä hyvin järkevästi, vaikka teot sinänsä eivät aina niin järkeviltä tuntuisikaan.

Ihmiset tulevat kuitenkin tilittämään juttujaan kadulla.

Ei pidä ryhtyä psykologiksi, jos ei tykkää kuunnella ihmisten tarinoita. Sama koskee opettajia, hoitajia, lääkäreitä, poliiseja, baarimikkoja, hautausurakoitsijoita, verovirkailijoita, poliitikkoja, pappeja… ammatinvalinta- ja asuinpaikkakysymys. Jotkut haluavat asua eri paikkakunnalla kuin missä tekevät työtä.

Minä muuten olin tarjoilija ennen kuin menin opiskelemaan. Sai siinä baaritiskin takanakin kuunnella kaikenlaista.

Minä olen ajatellut, että minusta olisi tullut hyvä psykologi. Näen ihmisestä heti, millainen hän on.

Etkä näe.

Minulla oli kerran yksi auskultoinnin ohjaaja, joka kehui näkevänsä opiskelijasta heti, minkä arvosanan tämä tulee saamaan. Niin varmaan näki, sillä hän antoi ne arvosanat! Hän siis päätti heti, pitääkö hän jostain opiskelijasta vai ei. Kamalaa. Tämä pikalokerointi on sukua kaikille maailman ennakkoluuloille, ja siitä ei seuraa mitään hyvää.

Ihmisellä on taipumus nähdä, kuulla ja muistaa vain niitä asioita, jotka ovat hänen omien ennakko-odotustensa mukaisia. Psykologin työssä tällainen olisi tuhoisaa. On pidettävä mieli avoimena, jotta mitään tietoa ei mene ohi.

Minkälaisia elämäntilanteita asiakkaillasi on?

Työssä suoriutuminen, kun terveys reistailee. Oma tai perheenjäsenen sairastuminen, erityisesti syöpäsairaudet. Elämänmuutokset yleensä. Väsymys, voimattomuus, uupuminen suorittamiseen ja sinnittelyyn. Pettymykset, kiukku, kehoon jumittunut stressi. Pelot, paniikit.

Tällaisten asioiden kanssa työskentelen Hämeenlinnan Terveystalossa sekä syöpäyhdistyksissä.

Mitä eroa on psykologilla ja psykiatrilla?

Psykologi on käyttäytymistieteilijä. Psykiatri on psykiatriaan erikoistunut lääkäri. Psykiatri siis voi määrätä lääkkeitä, psykologi ei.

Pia Kaulio

Laillistettu psykologi
Terveyspsykologian lisensiaatti
Kouluttaja ja kirjailija