Kirjoittamisesta

Elämässäni on tapahtunut niin paljon, että siitä saisi aikaan kirjan. Miten tekisin sellaisen?

Istut pyrstöllesi ja alat kirjoittaa. Jos olet lukenut paljon hyviä ja huonoja kirjoja, mukaansatempaavia ja unettavia kirjoja, tiedät, millaista on hyvä ja millaista on huono teksti. Tiedät myös, millainen kirja koukuttaa lukemaan loppuun ja millainen alkaa haukotuttaa parin sivun jälkeen. ”On vain yksi tapa kirjoittaa, paremmin.” (Lassi Kämäri)

Ehkä jo tiedät, kuinka kirjoittaa paremmin, mutta kirjoittajaryhmistä on aina apua. Saat palautetta teksteistäsi ja rytmiä työskentelyysi. Minä ainakin tarvitsen aikataulutusta, kalenteriin merkattuja ajankohtia, jolloin on oltava valmista näytille.

Teetkö kirjan itsellesi ja läheisillesi vai uskotko, että teoksesi myisi kirjakaupoissa? Monet tekevät nykyään omakustanteita, mutta jos haluat kirjasi kustannustalon julkaistavaksi, löydät jokaisen kustantamon nettisivuilta ohjeet käsikirjoituksen lähettämistä varten. Suurin osa haluaa tulostetun paperipinon postitse, mutta joillekin voi käsikirjoituksen lähettää sähköpostin liitetiedostona. Sitten vain odottelemaan vastausta.

Näinkö sinä teit?

Ei, minä vain neuvon muita tekemään näin.

Meille kävi niin, että olimme kirjoittaneet yhtä työraporttia yhdessä ystäväni ja psykologikollegani Hanna Svennevigin kanssa. Hanna sanoi, että tämähän sujuu niin hyvin, että meidän pitäisi kirjoittaa yhdessä kirja. Minä vastasin, että ihan totta, hyvä idea. Tehdään sisaruudesta!

Hannalta valmistui niihin aikoihin psykologian väitöskirja kosketushoidoista. ”Hyvän olon hoidot” myi Tampereen yliopiston painatteena erityisen hyvin ja sai näkyvyyttä. WSOY otti yhteyttä Hannaan ja ehdotti kirjan tekemistä aiheesta. Hanna tarttui tarjoukseen, ja tuloksena syntyi kaunis kirja ”Kehon mieli” (WSOY 2006).

Hanna oli jo sopinut asiasta WSOY:n kanssa, kun hänelle soitti kustannustoimittaja Soili Teittinen Minervasta ja ehdotti samaa. Hanna vastasi, että kosketushoitoaihe on jo mennyt, mutta olisi toinenkin idea: sisaruus. Soili kiinnostui, menimme käymään Helsingissä ja kirja siitä tuli.

Nyt olen ollut tekemässä jo yhdeksää tietokirjaa, joista viisi tehtiin Soilin kanssa Minervalle. Kaikissa on ensin sovittu aihe, työryhmä ja ilmestymisajankohta ja sitten vasta aletaan kirjoittaa. Kun on näyttöä siitä, että saa kirjan aikaan, kustannustoimittaja uskaltaa luottaa ja sopia asioista etukäteen. Jos kuitenkin haluaisin nyt kirjoittaa romaanin, minun pitäisi tavallaan aloittaa alusta, sillä sen tyyppisestä kirjoittamisesta minulla ei ole mitään näyttöä. Pitäisi siis edetä perinteisesti: ensin hinkata käsikirjoitus omin voimin valmiiksi, sitten vasta alkaa kysellä kustantajaa.

 

Minerva Kustannus on vuosien ajan ollut mainio yhteistyökumppani. Tämä Minerva-talo kuitenkin löytyi Roomasta. Kuva: Mia Ylitalo 2009.

linkki Helsingin Minervaan: http://www.minervakustannus.fi/

Pääseekö kirjan kirjoittamisessa hyville tuntipalkoille?

Kyllä meni tee väärään kurkkuun, kun tätä minulta kysyttiin! Ei siinä pääse minkäänlaisille tuntipalkoille. Lääkäri Juhani Seppänen, joka on kirjoittanut kirjan Hullu työtä tekee (Otava 2004), on sanonut: ”Hullu töitä tekee, mutta pähkähullu kirjoittaa kirjan. Se on taloudellisesti täysi katastrofi, jos ajattelee, mitä voisin sinä aikana koulutuksellani tehdä.”

Ei suomenkielisiä kirjoja rahan takia voi tehdä, vaan siksi, että kirjoittaminen on tärkeä itseilmaisun keino. On jotain mitä haluaa sanoa kaikkien kuullen. Jos haluaa tuntipalkoille, suosittelen tekemään jotakin ihan muuta. Suomessa ehkä viisi ihmistä elää kirjoja kirjoittamalla. Muut kirjoittajat tekevät lisäksi muita töitä. Monet opettavat, kirjoittavat lehtijuttuja ja kolumneja.

 

Mitä sinä sitten olet halunnut kirjoillasi sanoa?

 

Psykologin työssä usein kuulee ihmisen kertovan jotain itselleen arkaa asiaa varovasti, miettivän, että onko hän nyt vallan sekoamassa. On ilo saada tässä tilanteessa kertoa, että et suinkaan ole tulossa hulluksi, vaikka siltä ehkä joskus tuntuu. Muut samassa tilanteessa olevat nimittäin puhuvat aivan samoja asioita ja tuntemuksia. Ihminen on usein helpottunut jo siitä ymmärryksestä, että ei ajattele mitenkään oudosti.

Kirja on mainio tapa koota yhteen ihmisten usein kertomia ajatuksia. Lukija voi käydä kirjaa läpi itsensä kautta, vertailla toisten kokemuksia omiinsa, kokea yhteenkuuluvuutta ja lohdullista normaaliutta.

Teen mielelläni työtä ryhmien kanssa. Esimerkiksi rintasyöpäpotilaiden kuntoutuskurssit Aulangolla olivat niin antoisia, että niistä syntyi kirja “Nainen ja rintasyöpä”, johon olen erityisen tyytyväinen. Naiset kirjoittivat meille kokemuksiaan, ja mielestäni kirjaan on siirtynyt ryhmien ja yksilöiden lämpö, avoimuus ja tukeminen.

Pia Kaulio

Laillistettu psykologi
Terveyspsykologian lisensiaatti
Kouluttaja ja kirjailija